So many reasons to smile

Viimeiset päivät on mennyt vaan elämästä nauttien, ja täytyy myöntää että ihanaa on ollut. Ollaan vietetty rennosti aikaa ystävien kesken ja naurettu ittemme kuoliaaksi. Tätä poppoota ja meininkiä tulee kyllä ikävä. Mutta onneksi vuosi on lyhyt aika ja nää odottaa mua täällä, tai ainakin toivon niin. 

                

Keskiviikko meni noissa tunnelmissa. Lähdettiin tyttö porukan voimin ravintolaan illastamaan. Päätettiin yhteistuumin kaivaa korkkarit sieltä laatikon perältä pölyttymästä sekä laittautua oikein kunnolla. Ihan siksi vaan, että  se on niin kivaa kuten te tytöt siellä tiedätte. Viisi ei niin hiljaista tyttöä, sekä paljon hyvää ruokaa, tuloksena  ei voi olla muuta kuin mahtava ilta.

Torstaina olin jo aivan liian aikaisin ylhäällä (kello 9 herätys ei oikein sovi mun 3-13 unirytmiin). Aamulla tehtiin  siis mun vaarin kanssa karjalanpaistia, jotta osaisin edes joitain suomalaisia ruokia kokkailla mun host-perheelle. Tää jauhopeukalo keskellä kämmentä syntynyt tyttö, kokikin illalla hiukan ylpeyttä maistaessan aivan taivaallisen hyvää karjalanpaistia. Nyt on eka resepti takataskussa, mutta vielä on pari oppituntia jäljellä esimerkiksi lihapullien, muusin sekä korvapuustien parissa

Muuten torstai kuluikin tällaisissä maisemissa;

Vaikka matkassa oli pari mutkaa, oli mulla todella hauskaa. Seura oli mitä parhainta, ja oli kiva käydä taas vuoden tauon jälkeen kiljumassa parissa laitteessa.

Nyt on eka tällainen "oikea" postaus saatu tehtyä. Voisin vaikka seuraavaksi kirjoitella teille vähän lisää mun tulevasta host-perheestä ja  kaupungista. Mutta nyt nukkumaan. Huomen aamulla taas ihanan aikainen herätys ja sitte nokka kohti mökkiä, varmaankin viimeistä kertaa vuoteen.Hui!